Seuraava keskustelu on käyty loppuvuodesta 2006 eräällä keskustelufoorumilla, ja otan sen mukaan tänne, koska kaikella, mitä Suomessa keskustelufoorumeilla kirjoitan, on taipumus hävitä taivaan tuuliin. Tässä keskustelussa käsitellään kommunismin ja juutalaisuuden identtisyyttä, ja se liittyy kirjoitukseeni ”Kommunisteista, 'ryssistä' ja …”,
http://vilaurio.blogspot.com/2008/12/vanhoja-kirjoituksia-4-kommunisteista.html
Vesa I Laurio: Seuraava on lyhennelmä kirjasta "The Six
Million Reconsidered" (The Committee for Truth in History):
Häijyn marxilaisuus-epäsikiön tuottivat
maailmaan samat kasaarit (= juutalaiset), jotka synnyttivät sen siamilaisen
kaksosen, sionistisen imperialismin. V. 1771 ranskalainen ajattelija
Voltaire esitti sionisteista seuraavan kommentin: "Heillä kaikilla on
syntymästään lähtien sydämissään raivoisa fanatismi, aivan kuten briteillä
ja saksalaisilla on syntymästään lähtien vaalea tukka. En olisi
vähäisimmässäkään määrin hämmästynyt, jos nämä ihmiset jonain päivänä
koituisivat kuolemanvaaraksi ihmiskunnalle."
"Marxilaisuus on juutalaisen opin
nykyaikainen muoto", julisti teologi Reinhold Niebuhr puhuessaan juutalaisen
uskontoinstituutin edessä 3.10.1934. Tätä pidettiin itsestäänselvyytenä,
eikä lausunto herättänyt erityisempää reaktiota arvovaltaisen newyorkilaisen
yleisön keskuudessa. Voidaan väittää, että marxilainen pseudokommunismi -
kyseessä on itse asiassa ohuesti naamioitu kansainvälisen superkapitalismin
haara - on tuhoisin rutto, joka koskaan on hävittänyt kauan kärsinyttä
ihmiskuntaa.
On paljonpuhuva asia, että Marx oli
juutalainen, joka ympäröi itsensä juutalaisilla, ja että liike, jonka hän
oli perustanut, katsoi sopivaksi omaksua hänen nimensä sen jälkeen kun muut
juutalaiset olivat tulleet sen johtoon. Samoin tiedämme, että Venäjän
vallankumous ei ollut spontaani paikallinen kansannousu vaan pieni
vähemmistö pakotti suuren enemmistön siihen tappamalla järjestelmällisesti
kymmeniä miljoonia vastahakoisia - niin kutsutun porvariston. Ja, kuten
tulemme havaitsemaan, tämän teurastuksen takana on ollut huolellisesti
suunniteltu kansainvälinen salaliitto, johon kuului huomattavia sionisteja
ja ei-juutalaisia monista eri maista.
Todistusaineisto, joka osoittaa, että
sionistijuutalaisilla on johtava rooli maailman kommunistisessa liikkeessä,
on laaja. Pelkästään historiallisia todisteita on tuhansittain, jotkut
niistä virallisissa tutkimuksissa annettuja valaehtoisia todistuksia;
lisäksi on taitavien tutkijoiden, tiedusteluasiantuntijoiden ja
historioitsijoiden tutkimuksia.
On yksisilmäistä katsoa yksin Karl Marxin
organisoineen tämän hänen nimeään kantavan suuren ja kaiken tuhoavan
liikkeen. 1700-luvulla englanninjuutalainen David Ricardo kehitti monia
niistä materialistisista taloudellisista ideoista - sellaisia kuin
"lisäarvon teoria" ja "palkkojen rautainen laki" -, jotka myöhemmin Marx,
Friedrich Engel ja heidän juutalainen kilpailijansa Rankassa, Ferdinand
Lassalle, omaksuivat.
Eräs Marxin opettaja ja hyvin tärkeä
aikalainen oli juutalainen Moses Hess. Hän oli selvästi paljon syvempi
ajattelija kuin muut kommunismin perustajat, mutta hänen sotaisan
sionisminsa vuoksi häntä ei viime vuosina ole nostettu merkittävään asemaan
kommunismin pyhimyselämäkertakirjoituksessa. Hess oli mystikko, ja hän
ihaili kabbalististen hasidistijuutalaisten oletettuja yliluonnollisia
voimia; itse hän oli heistä lähtöisin ja heiltä hän oli saanut ensimmäiset
oppinsa tunnustettuna Talmudin tutkijana. Käytännössä hän muunsi muinaisten
kirjojen abstraktin hasidistisen messianismin omaksi käytännölliseksi
poliittisen kommunismin opikseen, joka toimisi muurinmurtajana uudelleen
heräävälle sionismille.
Tärkeässä kirjassaan "Rom und Jerusalem"
Hess esitti voimakkaan vaatimuksen sionisteille jatkaa eteenpäin kommunismin
Euroopassa saavuttamista voitoista ja rakentaa uudelleen heidän
maailmanpoliittinen pääkaupunkinsa Palestiinaan "Euroopan ja kaukaisen
Aasian välille; maailma tulee jälleen osoittamaan kunnioitusta kaikkein
vanhimmalle kansalle."
Tämän patriarkaalisen vaiheen jälkeen
kommunistinen liike kulki muiden sionistijuutalaisten johdolla. Eräitä
tärkeimpiä olivat Heine, Börne, Bernstein, Singer, Bebel ja Kautsky
Saksassa, Neumayer, Adler ja Liebermann Itävallassa, Meissner ja Winter
Böömissä, Fribourg, Frankel ja Haltmayer Ranskassa sekä Jacobi, Kahn ja Leon
USA:ssa. Vielä niin myöhään kuin v. 1920 sionistit olivat täysin
dominoivassa asemassa, kun kommunismi pyrki saavuttamaan vallan Saksassa;
kommunistijohdossa olivat Cohn, Daumig, Newmann, von Kahn, Bever ja Levy.
Huono-onnisen Baijerin neuvoston johdossa oli Leviné-Niessen, apunaan Karl
Sobelssohn-Radek, bolševikkinen (bolševikit tarkoittavat nykyisiä
kommunisteja) propagandaekspertti Neuvosto-Venäjältä. Yksi dynaamisimmista
kommunisteista oli outo mutta raivokas pieni juutalaisnainen Rosa Luxemburg.
USA:ssa kommunismin aloitti juutalainen
Joseph Weydemeyer. Weydemeyer oli yksi niistä tuhansista juutalaisista,
jotka pakenivat Amerikkaan sen jälkeen kun kommunistiset vallankumoukset
Euroopassa v. 1848 olivat epäonnistuneet. Eräs toinen oli tri Abraham
Jacobi. Hänen rouvansa oli sukua (täti) tri Franz Boasille, joka mullisti
antropologian (ja siis rotuopin). Ensimmäisen amerikkalaisen
kommunistiyhdistyksen perustivat Abraham Jacobin kanssa Max Cohnheim ja
Fritz Jacobi, hekin juutalaisia. USA:n kommunistipuolueen ensimmäisen
version perusti italianjuutalainen Louis Fraina. Nykyisen version perustivat
v. 1919 juutalaiset Hammer, Wolfe ja Gitlow.
Venäjän vallankumouksen jälkeen Kremlin
salainen poliisi lähetti USA:han koordinaattoriksi juutalaisen J. Petersin
(= Alexander Goldberger), joka oli entinen Béla Kunin (= Cohen) kumppani,
kun kommunistit pirullisesti raiskasivat Unkarin. Joitakin Petersin
seuraajia USA:ssa olivat John Pepper (= Joseph Pogany), P. Green (= S. I.
Gussev), Arthur E. Ewert (= Berger tai Braun), Boris Spock (= Shpak) ja
Gerhard Eisler. Kaikki juutalaisia.
Suuri sionistinen rahamaailma maksaa kulut:
Kommunistisen agitaation äänekkään
nukketeatterin yllä on aina liikkunut sionistisen rahavallan jalokivin
koristeltu käsi. Näyttää siltä, että Venäjä oli valittu kohteeksi jo
1800-luvun puolivälissä, ja sionistinen historioitsija Angelo S. Rappoport
paljastaa, että venäläissyntyinen sionisti Alexander Herzen sai
taloudellista apua James Rothschildiltä, kuuluisan pankkikolossin
vanhimmalta. Herzen perusti vallankumouksellisen maanpakolaislehden, jolle
hän antoi nimen "The Bell" ja jonka yleensä katsotaan laskeneen perustan
Venäjän kommunismille.
Näitä outoja, äärettömän rikkaita miehiä
näemme paljon toimimassa systeemin hyväksi, joka muka tekee kaikki ihmiset
samanveroisiksi ilman luokkia ja tekee lopun rikkaiden etuoikeuksista.
Suurempaa poliittista petosta ei ole, ja silti yksikään lukuisista
kirjailijoistamme ja kommentaattoreistamme ei näytä huomanneen tätä aikamme
keskeistä ristiriitaa.
Eräs, joka havaitsi, oli tulisieluinen
venäläissyntyinen anarkisti Mihail Bakunin. Käsitellessään Marxia ja hänen
sionistista klikkiään 1870-luvulla hän kirjoitti: "Marx on juutalainen ja
hänen ympärillään on joukko pieniä, enemmän tai vähemmän älykkäitä,
vehkeileviä, vikkeliä, keinottelevia juutalaisia, aivan kuten juutalaiset
kaikkialla ovat, erilaisia kaupallisen ja pankkialan toimijoita,
kirjoittajia, poliitikkoja ja sanomalehtien kirjeenvaihtajia; lyhyesti
sanoen kirjallisia välittäjiä, aivan kuten he ovat rahamaailmankin
välittäjiä, yksi jalka pankissa ja toinen sosialistisessa liikkeessä, ja
heidän ahterinsa istuu Saksan lehdistön päällä. He ovat kaapanneet haltuunsa
kaikki sanomalehdet, ja on helppo kuvitella, mikä kuvottava kirjallinen
tuotanto siitä seuraa. Nyt koko tämä juutalainen maailma, joka on riistoa
harjoittava joukko, iilimatojen kansa, ahne parasiitti, jonka jäsenet
rajoista ja poliittisista eroista piittaamatta liittyvät läheisesti ja
kiinteästi toisiinsa, on Marxin tai Rothschildin käytössä. Olen varma, että
toisaalta Rothschildit arvostavat Marxin ansioita ja toisaalta Marx tuntee
vaistomaista mieltymystä ja suurta kunnioitusta Rothschildejä kohtaan. Tämä
saattaa näyttää oudolta. Mitä yhteistä voisi olla kommunismilla ja suurella
rahamaailmalla? Ho hoo! Marxin kommunismi pyrkii voimakkaaseen valtiolliseen
keskushallintoon, ja missä tällainen on, siellä parasiittinen
juutalaiskansa, joka keinottelee ihmisten työllä, on aina löytävä keinot
toimeentulolleen..."
Ensimmäinen, joka näytti pitkää nenää
kömpelölle tsaarin poliisille ja organisoi marxismia avoimesti Venäjän
alueella, oli Nicholas Utin. Sionistisen historioitsijan Louis Greenbergin
mukaan Utin oli syntyjään juutalainen mutta teeskenteli kääntyneensä
ortodoksiseen uskoon kuten useimmat varhaiset vallankumoukselliset.
Kommunistinen liike perustettiin Venäjälle muodollisesti, kun Aaron
Liebermann ja Aaron Zundelevits perustivat juutalaisen vallankumouspuolueen
Vilnan rabbiseminaarissa.
Salamurhaterrori aloitettiin välittömästi
Venäjän kristillisen enemmistön hallintoa vastaan. Yksi tärkeimmistä
murhista oli tsaari Aleksanteri II:n pommimurha v. 1881. Salajuonta
koordinoitiin Pietarista Hesia Helfman -nimisen juutalaisnaisen asunnosta
käsin. Toinen juutalaisnainen Vera Figner oli yksi päävakoilijoista. Eräs
johtava pommialan ekspertti tässä valtakunnanlaajassa kampanjassa oli
juutalainen Grigori Gershuni. Kymmeniä muita juutalaisia oli mukana tässä
laajassa ja erittäin hyvin organisoidussa murhakampanjassa, ja - onnettomien
sotilaallisten seikkailujen ohella - tämä oli tärkein tekijä, joka heikensi
ja halvaannutti tsaarin hallintoa.
Trotskin outo pyhiinvaellusmatka New
Yorkiin:
Leon Trotski, syntyjään Lev Bronstein,
ilmestyi New Yorkiin maaliskuussa 1917. Tähän aikaan hän oli naimisissa
ukrainalaissyntyisen Natalia Ivanovna Sedovan kanssa, jonka eräät
historioitsijat uskovat olleen sionistipankkiiri Ivan Jivotovskin (= Abram
Givatovso) sisar tai tytär; Jivotovski oli rhein-westfalenilaisen (Saksassa)
finanssiyhtymän päällikkö, ja pian tämä yhtymä alkoi kuljettaa valtavia
rahasummia lännestä Venäjän bolševikeille.
Trotski pestautui heti venäjänkieliseen
vallankumouslehteen Novoy Miriin. Erään USA:n senaatin tutkimuksen
yhteydessä annetun todistajalausunnon mukaan lehteä pyöritti kaksi
sionistista "venäläistä", Weinstein ja Brailowski. Todistuksen antoi New
Yorkin poliisipäällikkö, joka kertoi myös, että Trotskin pääkumppaneita
hänen amerikanvierailunsa aikana olivat sionistimarxilaiset Emma Goldman ja
Alexander Berkman.
Jotkut epäilijät ovat viitanneet Trotskin
hämmästyttävän ei-proletaariseen elämäntapaan New Yorkissa. Oman
tunnustuksensa mukaan hän asui mukavassa huoneistossa, jossa oli sellaiset
siihen aikaan ylelliset mukavuudet kuin puhelin ja sähköllä toimiva
jääkaappi. Hänellä oli käytössään limousine ja kuljettaja, kun hänen tai
hänen perheensä täytyi lähteä jonnekin. Kuitenkin hän väittää ansainneensa
vain 310 dollaria lehtityöllään vuosina 1916-17.
Huhuttiin, että tämä pelottava
kapitalisminvastainen vallankumouksellinen piti tähän aikaan myös kokouksia
huomattavien juutalaisten rahamiesten ja rothschildiläisen johtohahmon Jacob
H. Schiffin kanssa. Jälkimmäinen oli tietenkin toiminut tarmokkaasti ja
pitkään tuhotakseen ei-juutalaisen Venäjän perinteisen enemmistöhallituksen,
ja on mahdollista, että hän päätti käyttää Trotskia sinä kohtalokkaana
maanalaisena rahaväylänä Venäjälle, joka myöhemmin oli toimittava
bolševikeille rajattomasti varoja aseiden, propagandan ja vastustajien
ostamiseksi vallankumouksen tarpeisiin.
Ne kaksi tähtihahmoa, jotka toimivat
"laukkumiehinä" kuljetettaessa niitä satoja miljoonia dollareita kullassa,
jotka pian alkoivat virrata kohti itää Schiffin Kuhn & Loeb -pankin avattua
salaiset sulkuporttinsa, kuuluivat koko operaation tärkeimpiin ja
juonikkaimpiin henkilöihin. Huomattavampi heistä oli Israel Lazarevits
Helpfand, joka käytti kummallista salanimeä "Parvus" ja joka oli yksi niistä
marxilaisista monimiljonääreistä, jotka ovat lisääntyvässä määrin
värittäneet 1900-luvun poliittista kenttää.
Toinen rahakuriiri, josta oli tuleva
salainen kuninkaantekijä Neuvosto-Venäjällä ja eräänlainen superkomissaari
ilman salkkua, oli Tukholmassa Ruotsissa toimivan Nya Bankenin omistaja.
Tämän pankin kautta "pestiin" paljon rahaa, ennen kuin se kuljetettiin salaa
Suomen kautta Venäjälle. Tämä mies oli Olof Aschberg, ja hän on kertonut
joistakin toimistaan omaelämäkerrassaan "En vandrande Jude från
Glasbruksgatan".
Menševikkiläiset "maltilliset" (menševikit
vastaavat nykyisiä sosiaalidemokraatteja) auttavat salaisesti trotskilaisia:
26.3.1917 Trotski lähti laivalla New
Yorkista kohti Venäjää. Hän otti mukaansa melkoisen joukon marxilaisia
onnensotureita New Yorkin East Siden ghetosta. Halifaxissa, Nova Scotiassa,
brittiviranomaiset pidättivät hänet ja hänen seurueensa ja näyttävät olleen
aikeissa estää hänen lähtönsä. Mutta lopulta Britannian Meriministeriö
määräsi heidät vapautettaviksi. Anthony Sutton sanoo sionistimielisessä
mutta muuten valaisevassa tutkimuksessaan "Wall Street and The Bolshevik
Revolution", että USA:n ulkoministeriö oli ollut yhteydessä
brittihallitukseen tässä asiassa, mikä viittaa tietenkin siihen, että
Woodrow Wilsonin hallituksen, jonka neuvonantajana toimi Brandeis, on
täytynyt tietää jotakin siitä. Wilsonin elämäkerrankirjoittaja Jennings Wise
lausuu teoksessaan "Woodrow Wilson: Disciple of Revolution":
"Historioitsijat eivät saa koskaan unohtaa, että brittipoliisin yrityksistä
huolimatta Woodrow Wilson teki mahdolliseksi sen, että Leon Trotski pääsi
Venäjälle amerikkalaisella passilla."
Petrovski paljastaa, että maltillisiksi
oletetut vallankumoukselliset, menševikit, itse asiassa olivat salaliitossa
auttaakseen bolševikkeja varastamaan vallan omalta väliaikaiselta
hallinnoltaan. Hän ilmoittaa, että menševikkien ulkoministeri Miljukov otti
yhteyttä brittien ulkoministeriin saadakseen vapaaksi Trotskin, joka muka
silloin horjui näiden kahden puolueryhmän välillä (Petrovski: "La Russie
sous le juifs", 1931).
Amerikkalainen Venäjällä toiminut
tiedusteluasiamies Edgar Sisson on koonnut mielenkiintoisen kokoelman
dokumentteja, jotka koskevat Venäjän vallankumouksen rahoitusta. Ne
osoittavat muun muassa, että menševikkijohtaja Martov (= Zederbaum), joka
muka oli Trotskin arkkivihollinen, itse asiassa kuului sekä bolševikkien
että menševikkien takana olleeseen salaiseen sisäpiiriin. Sissonin
dokumentti nro 7 (päivätty 12.1.1918) on Saksan yleisesikunnan
tiedustelutoimiston Trotskille antama käsky, jossa määrätään, ketkä tulee
valita uudelleen kommunistiseen keskuskomiteaan. Martov on listassa mukana
noin tusinan muun nimen ohella, joiden joukossa ovat Lenin, Trotski ja muut
tavanomaiset bolševikkijuutalaiset kuten Kamenev, Zinoviev, Joffe ja
Sverdlov (Committee on Public Information: "The German-Bolshevik
Conspiracy"; Sissonin dokumentit ovat USA:n kansallisarkistossa).
Keisarin hallitus antoi tämän kansainvälisen
salaliiton, jonka päämaja oli New Yorkissa, käyttää itseään, koska se tahtoi
voittaa sotavihollisensa tsaarin Venäjän sisältä käsin. Saksan yleisesikunta
oli pelkästään asioiden koordinoija ja allekirjoitti käskyjä; todellinen
ohjaava taho oli keisarin juutalainen sisäministeri Felix Warburg, jonka
vaimo oli juutalaisen Jacob Schiffin sukulainen. Sodan jälkeen, ja oman
vallanmenetyksensä jälkeen, keisari Wilhelm antoi kuuluisan ja katkeran
haastattelun, jossa hän totesi: "Juutalaiset ovat vastuussa Venäjän, ja myös
Saksan, bolševismista. Olin aivan liian suopea heitä kohtaan hallituskauteni
aikana, ja kadun katkerasti sitä myötämielisyyttä, jota osoitin huomattavia
juutalaisia pankkiireja kohtaan" (Chicago Tribune 2.7.1922).
Tämä ei ollut vain jälleen yksi osoitus
"saksalaisesta antisemitismistä" tai vastaavasta. Englannin kanaalin
toisella puolella Winston Churchill, jonka yleisesti katsotaan ymmärtäneen
poliittista ja historiallista todellisuutta, oli käsitellyt samaa asiaa
8.2.1920 Illustrated Sunday Herald -lehdessä. Hän kirjoitti Venäjän
tilanteesta: "Nyt vihdoin tämä Euroopan ja Amerikan suurten kaupunkien
alamaailmoista peräisin olevien erikoisten persoonallisuuksien joukkio on
tarttunut Venäjän kansaa tukasta ja tullut käytännössä tuon suuren
valtakunnan kiistattomaksi valtiaaksi. Ei tarvitse liioitella sitä osaa,
joka näillä kansainvälisillä ja suurimmaksi osaksi ateistisilla
juutalaisilla on ollut bolševismin luomisessa ja Venäjän vallankumouksen
varsinaisessa toteuttamisessa. Se on varmasti hyvin suuri; todennäköisesti
suurempi kuin millään muulla taholla. Kaikki johtohahmot ovat juutalaisia,
merkittävänä poikkeuksena Lenin (tässä Churchill erehtyy). Lisäksi
pääinspiraatio ja liikkeelle paneva voima tulee juutalaisilta johtajilta.
Neuvosto-organisaatioissa juutalaisylivalta on vielä tyrmistyttävämpi.
Juutalaiset ovat ottaneet hallitsevan, jopa pääroolin myös siinä
terrorisysteemissä, jota erikoiskomissiot toteuttavat taistelussa
vastavallankumousta vastaan."
Ei-juutalaisten tuhoaminen aloitetaan
välittömästi:
Heti sen jälkeen kun Leninin joukko oli
astunut valtaan, he ryhtyivät työhön likvidoidakseen kaikki ne
ei-juutalaisen (kristityn) venäläisväestön johtavat piirit, jotka jollakin
tavalla saattoivat olla uhka tai vaihtoehto bolševikkiselle kaappaukselle.
Tämän työn suoritti hirvittävä salainen organisaatio, yleisvenäläinen
erikoiskomissio Tseka (myöh. OGPU, NKVD, MVD, MGP, KGB).
Venäjän tavallisesta kansasta poiketen
juutalaiset olivat niitä koronkiskureita ja henkisesti vammaisia, jotka
Raskolnikov ja Dostojevski tahtoivat pyyhkäistä pois maasta. Nämä
juutalaiset tiesivät, mitä tekivät. Kuten aina, he olivat kuumeisen
kiireisiä. Kuten aina, heidän päässään pyöri pakkomielle, että he olivat
syntyneet hallitsijoiksi (valittu kansa) ja että heitä vainotaan törkeästi.
Eräs heistä, Trotski, joka oli kasvanut katsellen isänsä huiputtavan
maatyöläisiä ja joka oli kiertänyt puoli maapalloa New Yorkiin
neuvottelemaan Luoja tietää kenen kanssa ja hankkimaan rahaa, puhui
haltioituneesti niistä eduista, jotka terrorilla, joka levisi yli Venäjän
kuin verinen sumupilvi, saavutetaan: "Terrori työtä tekevän luokan tahdon ja
voiman osoituksena on historiallisesti oikeutettua, koska nimenomaan sen
avulla proletariaatti pystyy murtamaan älymystön poliittisen tahdon ja
palauttamaan järjestykseen eri erikoisalojen ja työalojen ammattilaiset ja
vähitellen sopeuttamaan heidät omiin päämääriinsä heidän erikoisosaamisensa
alueilla" (Izvestija 10.1.1919), ja: "Veri ja armottomuus - niiden täytyy
olla iskusanojamme" (puhe kansainvälisessä kommunistikongressissa Moskovassa
maaliskuussa 1919). Trotski itse eli helppoa elämää, kävi parhaita kouluja,
kirjoitti runoja, matkusti pitkin maailmaa eikä hän koskaan tehnyt fyysistä
työtä. Mutta jokin ajoi hänet vaatimaan verta Venäjän kansalta, ja ellei se
ollut juutalaisten kärsimät onnettomuudet näiden julmien "pakanoiden"
käsissä, niin mikä sitten?
Terroripolitiikka tuli suoraan Leniniltä:
Vladimir Uljanov, joka oli omaksunut nimen
Lenin, oli tuonut esiin kantansa jo vuonna 1905, jolloin hän vaati vuoden
1793 kaltaista terroria, jotta "tilit voitaisiin tehdä selviksi
tsaarinvallan kanssa" (tämä ja seuraavat löytyvät Leninin kootuista
teoksista). Vuonna 1908 hän ylisti "todellista yli koko maan ulottuvaa
terroria, joka elvyttää jälleen maan ja jollaisen avulla Ranskan suuri
vallankumous saavutti kunnian." Lokakuun 1917 vallankaappauksen aattona
Lenin vaati kokonaisten kansanryhmien tuhoamista: "Mikään
vallankumoushallinto ei voi luopua langettamasta kuolemantuomioita
riistäjille", tarkoittaen näillä tietenkin niitä, joita bolševikit tahtoivat
heillä tarkoitettavan. Edelleen tammikuun 27. päivänä 1918: "Keinottelijat
ammutaan; emme voi saavuttaa mitään, ellemme käytä terroria." Ja kun
kesäkuussa 1918 kommunistipuolue asetti rajoja niille, jotka tahtoivat
massaterroria, suuri mies räjähti: "Tämä on ennenkuulumatonta! Terrorin
voimaa ja massaluonnetta tulee kannustaa!" Elokuussa hän antoi Nizhni
Novgorodiin määräyksen "käyttää välittömästi massaterroria, teloittaa ja
tuhota satoja prostituoituja, juopuneita sotilaita, entisiä virkailijoita
jne." Kuten tavallisesti, kategoriat olivat käytännössä varsin häilyviä,
kuten esim. tuo "jne." osoittaa.
Muutamat harvat kommunistipuolueessa ja sen
ulkopuolella esittivät syytöksen, että koko bolševikkinen rynnäkkö oli
pelkkä juutalaisten vallankaappaus. Lenin puuttui heti tällaiseen
vaaralliseksi katsomaansa kehitykseen. Laissa, joka julkaistiin ensin
Izvestijassa 27.7.1918, hän julisti, että "antisemitistit ja pogromien
lietsojat" olivat "lain ulkopuolella", mikä tarkoitti sitä, että bolševikit
saattoivat tappaa heidät heti paikalla ilman oikeudenkäyntejä. Myöhemmin
Lenin selitti juutalaisille osoitetuissa kirjoituksissaan, että
"antisemitismi on vastavallankumouksen väline", ja itse asiassa tuo rikkomus
on kauan ollut eräs päärikos neuvostoliittolaisessa rikoslaissa.
Kun Lenin oli antanut luvan
massateurastukselle, alemman tason bolševikit edistivät sitä
kirjoituksissaan. Hirsch Apfelbaum, jonka historia tuntee nimellä Zinoviev,
toimi Leningradin neuvoston sihteerinä siihen aikaan, kun päällikkö piiskasi
terroriin. Apfelbaum julisti pian sen jälkeen (31.8.1918) Krasnaja Gazeta
-lehdessä: "Vallankumouksen etu vaatii porvariston fyysistä tuhoamista. On
aika aloittaa." Seuraavana päivänä artikkeli "Veri veren edestä" huusi:
"Muutamme sydämemme teräkseksi, jota kovetamme kärsimyksen tulessa ja
vapaustaistelijoiden veressä. Teemme sydämistämme julmia, kovia ja
järkkymättömiä, niin etteivät ne tunne mitään armoa eivätkä vapise
nähdessään vihollisveren meren. Päästämme auki tuon meren luukut. Armotta,
ketään säästämättä, tapamme vihollisiamme satamäärin. Olkoon heitä tuhansia;
hukkukoot he omaan vereensä. Leninin, Uritzkin, Zinovievin ja Volodarskin
veren edestä valukoot porvariston veren virrat - enemmän verta! Niin paljon
kuin mahdollista!"
Eräässä puheessaan, jota Northern Commune
19.9.1918 referoi, Apfelbaum sanoo: "Voittaaksemme vihollisemme meillä on
oltava oma sosialistinen militarismimme. Meidän on voitettava puolellemme 90
miljoonaa neuvostojen hallitseman Venäjän 100-miljoonaisesta väestöstä. Mitä
muihin tulee, heille meillä ei ole mitään sanottavaa. Heidät täytyy tuhota."
Rouva Zinoviev oli Trotskin sisar Olga. Ja
kun hän oli myös paikallisen Tsekan päällikkö, voimme havaita, että
ei-juutalaisten teurastaminen oli todella "koko perheen asia".
Kertomuksia massamurhista:
Amerikan pääkonsuli Moskovassa raportoi
3.9.1918 USA:n hallitukselle: "Toukokuusta lähtien Tseka on johtanut avointa
terrorikampanjaa. Tuhansittain ihmisiä on ammuttu umpimähkään ilman
minkäänlaista oikeudenkäyntiä."
Sosialistinen vallankumouksellinen Sergei
Melgunov joutui törmäyslinjalle bolševikkien kanssa, ja hänet karkotettiin
maasta v. 1922. Pariisissa punaisesta terrorista kirjoittamassaan kirjassa
"La Terreur rouge en Russia de 1918 à 1923" hän kertoo sivuilla 164-166 mm.
seuraavaa: Hän kertoo valokuvista, jotka hän oli ottanut Kharkovissa heti
punaisten lähdettyä kaupungista. Kuvissa on: 1. Kolmen lakkoon menneen
tehtaan panttivangiksi otetun työläisen ruumiit; yhdeltä poltettu silmät ja
huulet ja nenä leikattu irti; kahdelta muulta leikattu irti kädet; 2. Kahden
panttivangin (pientilojen omistajia) ruumiit; molemmilta nyljetty päänahka,
toisella lukuisia palovammoja, jotka aiheutettu hehkuvalla miekanterällä; 3.
Virkailijan ruumis; kieli ja toinen käsi leikattu irti, vasemmasta jalasta
revitty iho irti; 4. Usealta uhrilta revitty nahka irti käsistä
metallikammalla. Entiseltä kenraalilta silvottu myös sukuelimet; 5.
Naispanttivankien silvottuja ruumiita (kangaskauppias, maanomistaja,
everstin vaimo); rinnat viilletty auki ja tyhjennetty, sukuelimet poltettu;
6. Neljän talonpoikaispanttivangin ruumiit; kasvot silvottu; genitaalit
leikattu kiinalaisella tavalla, jonka on täytynyt aiheuttaa uhreille
valtavia tuskia.
Lisäksi Melgunov kertoo seuraavaa:
Kharkovissa erityisesti nyljettiin uhreilta päänahka ja käsistä irrotettiin
iho. Voronegessä uhrit suljettiin alastomina tynnyreihin, joiden
sisäpuolelle oli lyöty nauloja; sitten tynnyreitä pyöritettiin ympäri; otsat
polttomerkittiin tulikuumalla 5-sakaraisella tähtikuviolla. Tsaritsinissa
luut sahattiin. Kiovassa uhri suljettiin arkkuun, jossa oli mätänevä ruumis;
sitten uhrin pään yli ammuttiin laukauksia ja sanottiin, että hänet
poltetaan elävältä; arkku haudattiin ja kaivettiin jonkin ajan kuluttua
jälleen ylös ja kuulustelua jatkettiin; tämä kaikki toistettiin useaan
kertaan; monet tulivat hulluiksi.
3.12.1919 lontoolainen Times julkaisi
brittipastori Courtier-Forsterin silminnäkijäkertomuksen: Hän kertoo, että
hänen ollessaan vielä Odessassa kenttäpappina kaupunki tulvi verta.
Yrittäessään vallata Odessan bolševikit käyttivät apunaan 4 000 kaupungin
vankiloista vapautettua vankia. Vallatessaan rautatieaseman bolševikit
iskivät pistimillään kuoliaiksi asemahallin lattialle asetetut 19
haavoittunutta, jotka odottivat Punaisen Ristin apua. Kaduilla haavoittuneet
ja sitten kadonneet ihmiset olivat joutuneet bolševikkirikollisten uhreiksi;
tämä paljastui, kun pari viikkoa myöhemmin Mustallamerellä raivonnut myrsky
toi rannoille kadonneiden ruumiita. Heidät oli viety veneillä merelle,
heidän jalkoihinsa oli sidottu kiviä ja sitten heidät oli heitetty mereen
hukkumaan. Satoja muita oli viety suurella Sinope-risteilijällä merelle, ja
siellä heitä oli kidutettu julmasti. Eräät sidottiin rautaketjuilla
puulankkuihin, ja sitten heidät työnnettiin hitaasti, sentti sentiltä,
laivan uuneihin ja paistettiin tällä tavalla elävältä. Toiset sidottiin
vinttureihin, ja niitä väännettiin, kunnes uhrit katkesivat elävältä kahtia.
Joitakin poltettiin höyrykattiloiden kuumalla höyryllä ja sitten
palovammoihin suunnattiin kylmää ilmaa, joka aiheutti palovammoissa suuren
kivun. Eräs Odessan rakennus oli bolševikkien kidutustalo, jossa satoja
uhreja kidutettiin kuoliaiksi; heidän huutonsa kuuluivat rakennuksen
ulkopuolelle. Bolševikit myös kaappasivat naisia ja tyttöjä ja kuljettivat
heitä satamiin ja puistoihin omia tarkoituksiaan varten. Aamuisin naiset
löydettiin joko kuolleina tai hulluiksi tulleina tai kuolemaa tekevinä. Ne,
jotka löydettiin vielä elävinä, ammuttiin. Öisin kuului näitten
raiskattavien naisten kauhunhuutoja.
14.11.1919 Times julkaisi erään
brittiupseerin kirjeen vaimolleen. Hän kutsuu siinä bolševikkeja
"perkeleiksi" ja lähettää vaimolleen 64 valokuvaa, jotka oli otettu, kun
Odessa oli saatu takaisin bolševikeilta. Kuvissa on ihmisiä, jotka on
ristiinnaulittu kyynärpäistä ja joiden käsistä on nahka irrotettu niin että
se roikkuu enää kynsien varassa. Naisilta on rinnat leikattu irti luuta
myöten. Hän kertoo myös, että kaikista bolševikkien valtaamista
kaupungeista, jotka oli saatu vallattua takaisin, löytyi teurastustaloja,
jotka olivat täynnä ruumiita. Uhrit oli tungettu huoneisiin, ja heitä oli
tulitettu, kunnes olivat kuolleet tai tekivät kuolemaa. Sitten ovet
lukittiin ja heidät jätettiin sinne. Haju oli kammottava, ja noista
rakennuksista alkoi levitä kulkutauteja. Hän kertoo myös, että bolševikkien
tarkoituksena on nostaa kaikki ei-kristityt rodut kristittyjä maita vastaan.
Hänen mukaansa bolševikit muodostavat 5% Venäjän väestöstä, ja he ovat
pääosin juutalaisia (80-90% komissaareista oli juutalaisia), mukana
kiinalaisia, latvialaisia ja saksalaisia. Ainoat pyhät rakennukset, jotka
bolševikit jättivät valtaamissaan kaupungeissa koskematta, olivat synagogat.
Rohrbergin tutkimuskomissio vahvisti nämä
hirvittävät rikokset, kun se saapui Kiovaan elokuussa 1919. Tsekan päämaja
paljastui todelliseksi teurastuskammioksi. Sementtilattia ja seinät olivat
täynnä verta, kallonpalasia, aivojenpalasia, hiustupsuja ja muita
jäännöksiä. Seinissä oli tuhansia ampumajälkiä. Tavallisesti ruumiit
kuljetettiin kaupungin ulkopuolelle ja haudattiin. Komissio löysi
varastorakennuksen nurkasta haudan, jossa oli 80 ruumista. Heidät oli
silvottu kauhealla tavalla. Heissä oli syviä haavoja. Jotkut oli
kirjaimellisesti hakattu kappaleiksi. Joiltakin oli silmät revitty päästä.
Erään rintakehään oli tungettu kiila. Joillakin ei ollut kieltä.
Vielä niinkin myöhään kuin 30.6.1941
saksalainen tutkimusryhmä raportoi puolalais-ukrainalaisesta Lvovin
kaupungista, josta neuvostoliittolaiset olivat paenneet, että kaupungin
vankiloista löytyi valtava määrä ruumiita, jotka oli silvottu kauhealla
tavalla. Kellarista löytyi viskoosi massa, jollaiseksi ruumiit olivat
jähmettyneet. Erään huoneen lattialla oli 20 senttimetrin kerros kuivunutta
verta.
Tsekan eräs mahtimies Martin Latsis
teoretisoi kirjoittamassaan oppaassa kaiken tämän tarkoitusta näin. "Emme
käy sotaa erityisesti yksilöitä vastaan. Tuhoamme porvariston luokkana.
Älkää etsikö dokumentteja ja todisteita, mitä syytetty on sanoin tai teoin
tehnyt neuvostoauktoriteettia vastaan. Ensimmäinen kysymys, joka teidän
tulee esittää, on, mihin luokkaan hän kuuluu, mitkä ovat hänen
syntyjuurensa, hänen koulutuksensa, kokemuksensa, ammattinsa."
Keitä sitten olivat nämä "porvarit"? Termiä
ei koskaan erityisesti määritelty. Käytännössä se merkitsi suurin piirtein
samaa kuin rabbi Simeon ben Johain "parhaat ei-juutalaisista". The Jewish
Encyclopedia ja Talmud ilmoittavat rabbi ben Johain sanoneen: "Parhaat
ei-juutalaista ovat ansainneet kuoleman."
Juutalaiset johtavassa asemassa:
Juutalaiset ovat aina olleet johtavassa
asemassa Neuvostoliiton salaisessa poliisissa. Samoin he ovat olleet
johtavia taloudellisen ja teollisen vallan käyttäjiä. 1930-luvun lopulla
ranskalainen journalisti Jean Fontenoy havaitsi matkustaessaan
Neuvostoliiton alueella, että 90% yhteistalousalueiden johtajista oli
juutalaisia. Talonpojille sanat "kommunisti" ja "juutalainen" merkitsivät
samaa. Tavallinen kansa uskoi, että juutalaiset ovat maan hallitsijoita.
Juutalainen journalisti Raymond A. Davies
vietti suurimman osan toista maailmansotaa Neuvostoliitossa. Hänen kirjansa
"Odyssey Through Hell" sisältää hämmästyttäviä paljastuksia suunnattomasta
vallasta, joka juutalaisilla oli sekä Neuvostoliiton asevoimissa että
rintamantakaisessa tuotannossa. Toinen juutalainen kirjailija Ralph Nunberg
kertoo kirjassaan "The Fighting Jew", että toisen maailmansodan aikana
puna-armeijassa oli 313 juutalaista etulinjan kenraalia.
Kommunistisen terrorin sato:
Historioitsija Robert Conquestin mukaan
stalinistisella ajalla (1930-50) Neuvostoliiton vankileirien kuolonuhrien
määrä on ainakin 20 miljoonaa, mutta tämä luku on hänen mukaansa
todennäköisesti liian alhainen ja oikea luku lienee n. 30 miljoonaa. Kun
otetaan mukaan 1917-1930 tapetut "muutama miljoonaa", päästään lukuun 25-35
miljoonaa.
Maanpakolaisten teettämän tutkimuksen
mukaan, joka julkaistiin Lontoossa v. 1967, kommunismin uhrien määrä
Neuvostoliitossa on 45 miljoonaa. Länsi-Euroopassa kommunistien
toimeenpanemat poliittiset murhat vaativat 3,6 miljoonaa uhria (suoraan
toisesta maailmansodasta aiheutuneiden kuolemien lisäksi), ja Kauko-Idässä
kommunismin uhreja on 46,2 miljoonaa (useat tutkijat ilmoittavat paljon
suuremman luvun).
Solzhenitsyn mainitsee kirjassaan maanpaossa
eläneen neuvostoliittolaisen tilastotieteilijä Kurganovin tutkimuksen
(Kurganovilla oli käytettävissään hallituksen salaiset luvut), jonka mukaan
Neuvostoliiton salainen poliisi tappoi vuosien 1917 ja 1959 välillä ainakin
66 miljoonaa ihmistä.
Vuonna 1954 ilmestyneessä kirjassaan
"Vanished Without Trace" puolanjuutalainen Antoni Ekart kertoo erään
asioista perillä olevan neuvostojohtajan vakuuttaneen hänelle, että
neuvostohallinto on aiheuttanut kaiken kaikkiaan n. 100 miljoonan ihmisen
kuoleman.
"Mentor"-niminen sionisti kirjoittaa Jewish
Chronicle -lehdessä 4.4.1919: "Merkittävää on bolševismi sinänsä,
merkittävää on se, että niin monet juutalaiset ovat bolševikkeja,
merkittävää on se, että monissa kohdin bolševismin ihanteet ovat
sopusoinnussa juutalaisuuden hienoimpien ihanteiden kanssa."
**********
On tärkeää tuoda esiin tämä kommunismin ja
juutalaisuuden identtisyys, että ymmärrettäisiin maahamme kohdistuneen
neuvostouhan olleen Talmud- ja juutalaisuhka, ei venäläisuhka (Talmudin
suhteen ks. kirjoitus "Juutalaisuuden opinkappaleet"). Neuvostoliitto oli
Venäjän juutalaismiehitys, ja venäläiset toimivat pakon alla, henkensä
uhalla. Meidän tulee siis syyttää juutalaisten Talmudia, joka opettaa
ihmiset (rodusta riippumatta) murhaamaan, varastamaan ja huijaamaan, ja
mielestäni nykyisessä maailmantilanteessa on äärimmäisen tärkeää, että
Talmud saadaan julistettua kielletyksi kirjaksi kaikkialla maailmassa. Sehän
on avoimesti rikollinen kirja, joka nostaa jopa Jumalan rikollisuuden
takuumieheksi ja niin vie koko maailman kuilun partaalle. Vihan on
kohdistuttava rikolliseen kirjaan, ei mihinkään ihmisryhmään (esim.
juutalaisiin) sinänsä.
Nimetön mies: Kerrankin jotain asiaa. On totta, että suuri
osa kommunisteista oli juutalaisia - noin puolet. Kommunismi on selkeästi
juutalaisuudesta lähtöisin.
Juutalainen: Minulle tulee noista Laurion kirjoituksista
mieleen paranoidi skitsofreenikko.
Nimetön mies: Samoin minulle, mutta siinähän on oikeassa,
että juutalaiset ovat merkittävässä asemassa, kun kommunismista puhutaan.
Puolet kommunisteista oli juutalaisia. Saksaan kun muutti paljon
juutalaisia, niin siellä pelättiin, että he alkavat toteuttaa kommunismiaan
myös Saksassa - siksi keskitysleirit ja juutalaisvainot
Nimetön mies 2: Onko K. Marx jonkin sortin antikristus?
Materialisoi ihmisen ja niin pois päin...
Vesa I Laurio: Ymmärrän Marxin edustaman
juutalaisuuden/kommunismin "pedoksi", jos käytetään näitä Raamatun
(Ilmestyskirjan) ilmauksia. Antikristuksella Raamattu tarkoittaa niitä,
jotka tekeytyvät kristityiksi mutta vesittävät kristillisen opin (tällainen
on mm. paavinkirkko, jonka Luther osoitti Antikristukseksi). Apostoli
Johannes kutsuu kaikkia kristinuskoksi tekeytyneitä harhaoppeja
antikristuksiksi.
Nimetön mies 2: Eli antiristuksia on niin perkeleesti. Sinä
kuitenkaan et ole?
Juutalainen: Lenin ja Stalin eivät olleet juutalaisia.
Juutalaisia oli Venäjän vallankumousten aikoihin keskeisissä rooleissa myös
muissa puolueissa liberaaleja myöten.
Vesa I Laurio: LENIN: Ketjussa "Kommunisteista, ryssistä
ja..." kirjoitin jostakin lukemani perusteella, että Lenin oli juutalainen
(oikea sukunimi Uljanov; äiti juutalainen), joka puhui kotonaan
juutalaiskieltä jiddishiä ja oli naimisissa juutalaisen kanssa; ja sitten
myöhemmin keskustelussa: "Leninin taustassa on juutalainen isoisä Alexander
Blank. Lenin on sanonut Max Gorkille: 'Älykäs venäläinen on melkein aina
juutalainen tai hänen veressään on juutalaista verta.'"
Useissa kirjoissa ilmoitetaan Leninissä
olleen venäläistä, juutalaista, saksalaista ja kalmukkiverta (kalmukit
olivat läntisiä mongoleja).
Kirjassa : "Behind Communism" Frank Britton
kertoo seuraavaa: Leninin veli Alexander teloitettiin v. 1887 osallisuudesta
murhayritykseen tsaari Aleksanteri III:tta vastaan. Tämän sanotaan johtaneen
Leninin vallankumouksen tielle. Leninillä oli juutalainen vaimo Krupskaja.
Kirjassa "The Rulers of Russia" Denis Fahey
kertoo: Chaim Weizmann on sanonut (Jewish Chronicle 16.12.1932), että Lenin
otti v. 1897 osaa juutalaisopiskelijoiden kokouksiin Sveitsissä. Yleensä
Leniniä pidetään venäläisenä, mutta tästä on epäilyksiä. Fahey kertoo
edelleen, että kirjassaan "From Liberty to Brest-Litovsk" venäläinen Ariadna
Tyrkova-Williams, Venäjän viimeisen duuman jäsen, sanoo, että Lenin oli
venäläinen. Historioitsija Petrovskin hän sanoo kertovan kirjassaan "La
Russie sous les Juifs", s. 86, että yleensä Leniniä pidetään venäläisenä
mutta Simbirskin asukkaat ovat toista mieltä: vankisaattueesta jäi pieni
poika jälkeen, ja hänet otti Uljanov-niminen mies kasvatettavakseen. Vuosia
myöhemmin joku Ilko Sroul Goldman tiedusteli uutisia pojasta (häntä pidetään
pojan isänä; sen koommin hän ei kirjoittanut). Vielä Fahey kertoo, että
Viktor E. Marsden, "The Morning Post"-lehden kirjeenvaihtaja Venäjällä,
sanoo pamfletissaan "Jews in Russia", s. 5, että oikea Uljanov kuollut ja
nykyinen Lenin personoi häntä; oikea Lenin on täysiverinen juutalainen.
Samassa pamfletissa sanotaan, että on epäselvää, onko Lenin venäläinen: hän
on adoption kautta Uljanov mutta todellisuudessa juutalainen, naimisissa
juutalaisen kanssa ja lapset puhuvat jiddishiä.
Eräässä aiemmassa keskustelussa lainaamani
lähde esittää: "Leninin isä oli juutalainen Zederbaum, mutta Uljanov oli
adoptoinut hänet. Leninin äiti oli juutalainen ja Lenin puhui sujuvasti
jiddishiä, mikä oli yleisin kieli neuvostohallinnon sisäpiireissä."
STALIN: Stalinista kerron em. ketjussa
seuraavaa: Stalin oli muuttanut nimensä kuten muutkin hallitsevat
juutalaiset. Stalinin entinen nimi oli Dzugashvili. Etunimi Josef viittaa
juutalaisuuteen. Hänen propagandaministerinsä Ilja Ehrenburg oli
juutalainen. Stalin käytti juutalaista Lazar Kaganovitsia ukrainalaisten
sortamiseen ja tappamiseen. Stalinin vaimo oli Kaganovitsin sisar.
Stalinilla oli kolme eri vaimoa, kaikki juutalaisia (Ekaterina Svanidze,
Kadja Allelujeva, Rosa Kaganovits). Stalinin perheessä puhuttiin jiddishiä.
Stalinin tytär meni naimisiin yllä mainitun juutalaisen Kaganovitsin pojan
kanssa. Kaganovitsit olivat (ja ovat) erittäin voimakas juutalaissuku, ja on
epäselvää missä kohdin Kaganovitsien valta loppui ja missä Stalinin alkoi.
Stalinin lapsuuden ajalta tuntenut sotilas
kertoi, että Stalinin isä oli juoppo suutari, joka hakkasi Josefia. Stalinin
oikea nimi Dugashvili koostuu georgialaisista sanoista "shvili" = poika, ja
"dugash" = juutalainen, siis "juutalaisen poika". Stalinin juutalaissuku oli
tullut yhtä tai kahta sukupolvea aiemmin Georgiaan Portugalin Lissabonista.
Vallankumouksen aikoina Stalin käytti itsestään juutalaista nimitystä
"kochba".
Juutalaisjärjestö B'nai Brith'n Messenger
kertoo 3.3.1950: "Entinen neuvostoliittolainen kenraali sanoo, että Stalinin
suku on juutalaissuku."
Se, mikä tässä on tärkeää, on se, oliko Stalin Talmudin tutkija ja sieltä oppinsa ammentaja. Lenin-instituutin entinen johtaja Lunatsev on kertonut, että Stalin oli innokas Talmudin tutkija.
SIIS: On sanottava, että asia on kummankin
kohdalla jonkin verran epäselvä. Lenin kuitenkin näyttää olleen ainakin
osaksi juutalainen.
Kuitenkaan ei ole mitään "juutalaista
verta"; juutalainen uskonto ei periydy geeneissä. Se omaksutaan yhteisön
tapana, se on siis kulttuuria. Siksi tuo yllä oleva puhe "juutalaisesta
verestä" on vain vahvasti viitteellinen: missä on juutalaisuskoisia, siellä
on myös Talmud, tuo rikollisten kirja.
Ja nykyiset "juutalaisethan" ovat rodultaan
aasialaisia kasaari-turkkilaisia, eivät "juutalaisia", joka kuuluisi
kirjoittaa "juudealaisia" (siis Juudean asukkaita). "Juudealainen" on
väännetty eksyttävästi uskontoa tarkoittavaksi "juutalaiseksi" ja sitten
kuitenkin "juutalaisuudesta" puhutaan kansan ja rodun nimenä, "Palestiinan
omistajina". Petos tässäkin. Kuin sanottaisiin, että kahvi on kuumaa, ja
koska kaakaokin on kuumaa, niin kaakao on kahvia.
Stalin oli innokas Talmudin tutkija, ja
siksi hän oli mitä suurimmassa määrin uskonnoltaan "juutalainen", ja sehän
tässä yhteydessä on oleellinen asia.
On myös huomattava, että liki kaikki Venäjän
vallankumouksen johtavat henkilöt olivat vapaamuurareita (juutalaisjohtoinen
salaseura); esimerkiksi Lenin oli hyvin korkea-arvoinen vapaamuurari.
Juutalainen: Taas Lauriolta hyvä esimerkki kirjoituksesta,
jossa sekoitetaan yksittäisiä faktoja perättömiin huhuihin,
väärinkäsityksiin ja tietoisiin valheisiin. Kirjoittajan perimmäinen
tarkoitus tosin näyttää olevan lähinnä häiriköinti, minkäänlaista kriittistä
tarkastelua nuo sepustukset eivät kestä.
Papin serkku: Tarkastele sitten kriittisesti. Ei taida
juutalaismedia kyetä siihen. Kuten eivät kasaariyliopistotkaan. He
valehtelevat, minkä jälkeen USA:n siionistidiktatuuri kieltää valheiden
kriittisen tarkastelun.
Historioitsija: Lenin ja Stalin olivat kristittyjä mutta
ryhtyivät ateisteiksi. Stalin oli kristitty ja opiskeli pappisseminaarissa
mutta sai sieltä potkut käännyttyään sosialistiksi. Hänen isänsä oli suutari
ja äitinsä maaorjatalonpojan tytär.
Lenin ei ollut juutalainen vaan hänkin oli
kristitty (ortodoksi) venäläinen aatelismies. Hänen äitinsä isoisä oli
kristityksi kääntynyt juutalainen. Lenin vaihtoi kristinuskon ateismiin
16-vuotiaana innostuttuaan valistusfilosofiasta ja liberalismista. Myöhemmin
hän kääntyi sosialistiksi.
Lähes kaikissa puolueissa oli paljon
juutalaisiakin, sosiaalidemokraattisessa puolueessa tavallista enemmän, ja
siitähän kommunistipuolue lohkesi. Kommunistipuolueessa (bolševikit) oli
siis poikkeuksellisen paljon juutalaisia, mutta Lenin ja Stalin eivät
kuuluneet siihen joukkoon. Lenin kuitenkin saattoi tuntea jonkinasteista
sukulaisuutta juutalaisiin tai ainakin oli hyvin tottunut heihin puolueessa.
Vesa I Laurio: Samaa liirumalaarumia tässäkin: Ei
ainuttakaan todistetta! Hyvin moni juutalainen teeskenteli kääntymystä
ortodoksiseen uskoon. Juutalaisten taktiikkana on juuri huijaaminen ja
naamioituminen. Siksi he vaihtoivat nimiäänkin, myös Uljanov (= Lenin) ja
Dzugashvili (= Stalin). Stalin on oikealta nimeltään Dzugashvili eli
"juutalaisen poika", ja hän oli innokas Talmudin (juutalaisoppien
opiskelija). Miksi esim. Uljanov, jos oli aatelinen kristitty, olisi
pettänyt nimensä? Miksi hän puhui juutalaiskieltä jiddishiä?
Lenin sääti "antisemitismilait", ettei
juutalaisten kaappauksen juutalaista luonnetta paljastettaisi. Arvovaltainen
Chaim Weizmann todistaa, että Lenin oli yksi niistä juutalaisista, jotka
1800-loppuvuosina kokoontuivat Sveitsissä.
Juutalaisjäljet pyrittiin johdon osalta
hävittämään, ja näin saattoi varsin hyvin olla Stalinin/Leninin kohdalla.
Kauko: Demarit on juuri niitä! Siksi ne omivat kirkonkin
mukaan, vaikka huoraamalla sen kanssa.
Nimetön mies (Vesa I
Lauriosta): Vapaa se on mielisairaankin sana.
Ryhmäluistelija: Mielisairasta siis uhmata tiettyjä tahoja
ja tuoda heidän kannaltaan kiusallisia tosiasioita esiin? Miksi emme saisi
ymmärtää maailmasta kaikkia asioita taustoja myöten? Kirjoituksessahan oli
lähes kaikki selvää faktaa.
Papin serkku: Nimenomaan juutalaisen Henry Morgenthaun
johtama USA:n valtionvarain- ja rahaministeriö oli miehitetty kgb:n
agenteilla tiiviisti 1930- ja 1940-luvuilla. Se ajoi tiiviisti N-liiton
etuja ja tiivistä liittosuhdetta N-liiton kanssa. Juuri juutalaiset
Rosenbergit kavalsivat atomipommin salaisuudet N-liitolle. Hm.
Papin serkku (Vesa I Lauriolle): Minusta kyllä ansiokkaat
esityksesi vesittää julistaminen sen olevan "Kristuksen tietä".
Ei-uskovaiset pitävät sen jälkeen kaikkea valehteluna.
Vesa I Laurio: Ymmärrän. Minulle kuitenkin Vapahtajani
Kristus on tärkeämpi kuin se, mitä synneissään vielä elävät perkeleen orjat
kirjoituksistani ajattelevat.
Kyse on perustasta: Ihminen on kykenevä
todelliseen totuuteen asioista sydämessään vasta kun sydän on puhdistunut
synnistä, valheesta ja murhaamisesta, ylipäätään "omasta" ymmärryksestä.
Sitä ennen kyse ei ole totuudesta vaan rimpuilusta ilmeisen (selviä
tosiasioita ei voi kieltää loputtomiin) totuuden ja valheen (johon veri
vetää) välillä, ja tästä merkillisestä rimpuilusta tämä foorumi on hyvä
esimerkki. Hengellisistä asioista luonnollinen (Kristuksessa pelastumaton)
ihminen ei voi ymmärtää yhtään mitään, ja maallisissakin asioissa
syntiinlankeemuksen alaisen ihmisen ymmärrys on suuresti turmeltunut ja
harhaantunut.
En käännytä ketään. Esitän vain perustan
oikealle ymmärtämiselle ja esitän asioita, jotka tulisi ymmärtää.
Suhtautukoon niihin kukin miten haluaa. Pysyn joka tapauksessa totuuden
tiellä, eikä yksikään valheen ja perkeleen nyrjäyttämä kykene horjuttamaan
minua totuuden tieltä pois. Jos jossain kohdassa erehdyn, myönnän sen. Joka
siis haluaa kuulla todellisen totuuden, kuulkoon Lauriota. Muut eivät ole
ansainneet missään asiassa mitään totuutta ja he itse tuomitsevat itsensä
valheeseen ja eksytykseen. He porskuttavat "itsessään" ja "omassa"
ymmärryksessään kuin siat rapakossa.
Todellinen ymmärrys maallisiin asioihinkin
saadaan vasta tervehtyneen hengellisen ymmärryksen myötä. Esikuvani on
Luther, joka hengellisen ymmärryksensä sivutuotteena ymmärsi oikein
maallisetkin tapahtumat ja jota ruhtinaatkin kuuntelivat. Ymmärsi niin
hyvin, että paavi ja keisari julistivat hänet lainsuojattomaksi,
tapettavaksi. Häntä ei kuitenkaan tapettu, hän oli Jumalan suojeluksessa
tehtävänsä vuoksi.
Ja jos oikein tosi ajatukseni ilmaistaan, niin se, että täällä kaikkea sanomaani pidetään valehteluna, osoittaa, että olen täsmällisessä totuudessa. Saamani pilkallinen kohtelu osoittaa, että olen oikeassa.