Holohöpö

Leikitelkäämme, että sinulla arvon lukija, olisi jotain juutalaisuutta vastaan (mikä tietenkin on vain tervehenkisyyttä) niin saat akateemisen lisänimen sanakirjan mukaan, antisemiitti. Huomion arvoista on, että ainoastaan juutalaisuuteen tutkivasti suhtautuvat saavat oman lokeroinnin sanakirjoissa, minkään toisen "uskonnon"/rodun vastustajat eivät tätä tunnu ansaitsevan - pelkästään jutikat. Asettelu juutalaisten osalta on tehty yksioikoisesti joko puolesta tai vastaan. Kiehtovaa. Osittain veikeätä on, että vaikka jutikat kuinka kuuluttaisivat antisemiitin perään, kaikesta huolimatta juuri he ovat itse maailman katalimpia antisemiittejä sillä myös Arabit ovat osa seemiläistä heimoa. Mooseksen perilliset ovat itseasiassa aina luoneet antisemitismiä minne ikinä ovat vaeltaneetkin. Minkäköhän takia juutalaisia on läpi vuosisatojen vihattu ja likvidoitu silloin kun he ovat pidättäytyneet poistumasta karkotuksen saatuaan? He tapaavat parjata "Miten se saattoi tapahtua?", kuitenkin kysymys kuuluu "Miksei näin tapahdu useammin?". Aikoinaan venäläiset, puolalaiset, tsekit, serbit, kroaatit, liettualaiset jne... meritoituivat keskinkertaisesti Euroopan rottakansan hävittämisessä ja tulevat suorittamaan sen uudelleen kun tilanne on otollinen. "Mitä suurempi valhe, sen paremmin ihmiset sen uskovat" jutikkadiktaattori Stalinin virke sopinee artikkelin teemaan, joka keskittyy historian eittämättä nimekkäimpään luikuriin, kuuden miljoonan juutalaisen systemaattiseen joukkotuhoon, holocaustiin, HOLYHOAXiin meidän kielellämme.

Joidenkin mielestä on tyhjänpäiväistä inttää siitä, montako koukkunokkaista rikollista mätettiin kerralla uuniin tai montako jutikkaa tasapainoili vallihaudan reunalla jossain Ukrainassa vuonna 1942, mutta silloin kun kaikista historiallisista "faktoista" holocaust on ainoa, joka tarvitsee vahvistuksekseen lakipykäliä, niin jossain on mätää. Näyttää siltä että yleissivistykseen tulee kuulua tietää, että toisen maailmansodan aikana murhattiin kuusi miljoonaa juutalaista - oletko selvillä montako valkoista e urooppalaista menetti henkensä samassa sodassa? Etkö? Mistähän se johtuu? Rupeaako haiskahtamaan siltä, kuin juutalaiset olisivat arvokkaampia kuin ne kymmenet miljoonat muut sodassa kaatuneet? Saksassa ja Itävallassa holocaustin kieltäminen on kriminalisoitu lailla tyyliin "holocaust on fakta, ei mielipide" ja sen kiistämisestä on annettu neljän vuoden mittaisia vapausrangaistuksia! Voit kyllä kiistää, ettei ainuttakaan eurooppalaista kuollut vuosien 1939 ja 1945 välillä, eikä sille tule jälkiseuraamuksia, mutta et voi avoimesti epäillä kuuden miljoonan myyttiä. Vaikka demokratia on laillistanut ajatusrikollisuuden niin totuuden ei tule säikkyä tutkimuksia. Vaikka kuinka saattaisit tuntea itsesi voittajaksi vieraillessasi Auschwitzin keskitysleirillä niin ainoa sovelias tapa asennoitua holocaust-hössötykseen on sen tyyni kieltäminen. Kansallissosialistisella Saksalla ei koskaan ollut suunnitelmaa lahdata jutikoita lajikuolemaan. Piste. Useimpien Saksalaisten mielestä jutikoiden viehätys oli voitonteossa ja kulttuurillisen elämän rappeuttamisessa. Jutikat olivat soluttautuneet joka ikiseen julkisen elämän tasoon, aina mediasta oikeussaleihin. Saksalaisten näkökulmasta oli vain luonnollista tuntea olonsa uhatuksi jutikoiden taholta. Lopullinen ratkaisu, Endlösung, koski juutalaisten rohkaisemista lähtemään maasta. Tämä tietenkin nostatti yleistä hysteriaa heidän keskuudessaan. Sillä, että Saksassa oli tuohon aikaan keskitysleirejä, ei ole mitään tekemistä Endlösung-pyrkimyksen kanssa. Näissä leireissä lusivat valtion vihollisiksi luokitellut sosiaalidemokraatit ja tottahan toki kommunistit. Toisen maailmansodan puhjettua juutalaisten asema vaihtui sen myötä, myös kansainvälinen juutalaisten unioni julisti olevansa sotatilassa, joka ei ole niin yleisessä tiedossa oleva fakta. Saksa oli kansainvälisten lakien mukaan valtuutettu vangitsemaan kaikki juutalaiset vihollisten joukkoina. Chaim Weizman, juutalaisten jehu, julisti vuonna 1939 että KAIKKI juutalaiset taistelisivat Saksaa vastaan Englannin puolella.

Himmler ja Heydrich aloittivat juutalaisten vangitsemispolitiikan paljon myöhemmin kuin Amerikkalaiset aloittivat japanilais- siirtolaisten häkittämisen. Päinvastoin kuin saksalaisilla, amerikkalaisilla ei ollut MITÄÄN syytä vangita Japanilaisia. Japanilaisilla siirtolaisilla ei ollut mitään tekemistä kotimaansa kanssa, jonka he olivat jättäneet taakseen sukupolvia sitten. Kun sota eteni, s aksalaiset hyödynsivät jutkuja sotateollisuuden askareissa. Jokaisessa leirissä oli tehtaita, jossa saksalaisia sotatarvikkeita valmistettiin. Bergen-Belsenin leirillä oli Bunan kumitehdas, Auschwitzissä oli sekä Buna ja I.G.Farben ja Ravensbrückissa sähkölaitteita valmistavaa teollisuutta. Näiden työleirien päällystö oli hyvin erilainen kuin sellaisissa kauhutarinoissa, joita voi nähdä juutalaisissa propagandaelokuvissa kuten Schindlerin lista . Jopa erityinen keskitysleiriraha suunniteltiin, jotta juutalaiset työntekijät voisivat ostaa lisämuonaa leirin kanttiinista. Saksalaisten pyrkimys oli tehdä leireistä taloudellisesti tuottoisia eikä jutikoiden tuhoamiskeskuksia. Kuusi miljoonaa murhattua jutikkaa on tietysti valhe. Tuohon aikaan Euroopassa majaili kuusi ja puoli miljoonaa jutikkaa. Sitoutumaton Sveitsiläinen sanomalehti Baseler Nachrictne raportoi Saksasta muuttaneen 1,5 miljoonaa jutikkaa vuosien 1933 ja 1945 välillä, jolloin heidän lukumääränsä Euroopassa jäi viiteen miljoonaan. Colliers niminen lehti mainitsee, että "2 200 000 juutalaista muutti Neuvostoliittoon paetakseen natseja". Muut eri tietolähteet raportoivat muista muutoista huventaen kokonaismäärää 3 450 000 asti. Kuitenkin parhaimmat väestötieteelliset todisteet jutikoista ovat sodan jälkeiset tilastot. New York Times -lehden mukaan se oli 15 600 000 - 18 700 000 -välillä, ja kun vähennät siitä nuo arvellut kuusi miljoonaa, jäljelle jää n. yhdeksän miljoonaa jutikkaa. Joten mikäli holocaust olisi ollut autenttinen, niin näiden lukujen valossa heidän väestönsä olisi pitänyt sikiintyä seitsemällä miljoonalla vuodessa, eli tuplaantua, mikä on tietysti hirnuttavaa. Vaikuttaa siltä, että useimmat "haihtuneista" kuudesta miljoonasta eivät ole muuta kuin pakolaisia, toiset muihin Euroopan maihin ja toiset Yhdysvaltoihin. Useimmat jutkut muuttivat nimensä saapuessaan Amerikkaan, jolloin he eivät tietenkään vaivautuneet jättämään uutta osoitetta jälkeensä. Jotenka tämä mahdollistaa kuusi miljoonaa tuhoutumista, mutta ainoastaan nimien osalta, ei persoonien.

Tässä vaiheessa joku saattaa perätä: entäpä todistukset ja tunnustukset? Valokuvat? Keskitysleirien rauniot? Anne Frankin päiväkirja? Ja vastaus kuuluu: loruja, puppua ja lisää pötyä. Ensinnäkin, Nürnbergin oikeudenkäynti oli täyttä humpuukia, täysin perustuslakien vastainen, puolueellisella tuomarilla evästettynä ja syyttäjä teki tyhjäksi ainoankaan todistuksen käyttämisen, joka olisi hyödyttänyt kansallissosialisteja. Tuomioistuimen kokoonpano oli 90% rodulliselta ja ideologiselta pohjalta asenteellisista henkilöistä koottu. SS-upseereja kidutettiin navakasti koko tutkintavankeuden ajan. Jopa a merikkalainen tuomari L. Van Roden myönsi, että "Tunnustukset joita käytettiin todisteina saatiin ihmisiltä, joita oli pidetty perusteellisessa eristyksessä neljästä viiteen kuukauteen ... kuulustelijat kiskoivat mustat huput syytettyjen päihin ja sitten rusikoivat heitä kasvoihin nyrkkirautaa käyttäen, potkivat heitä ja lopulta takoivat heitä pampuilla. 139:tä tutkitusta tapauksesta ainoastaan kahta ei oltu potkittu sukupuolielimiin niin, että vammoista toipuminen olisi mahdotonta". Amerikkalaiset kuulustelijat käyttivät näitä metodeita rutiininomaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että saksalaisten upseerien KAIKKIA "tunnustuksia" ja "todistuksia" tulee pitää falskeina.

Väärennös; Vertaa hirtettyjen juutalaisten kokoa kadulla kulkeviin ihmisiin - jättiläisiä!!!

Suosituin uskomus on, että jutikoita kaasutettiin hengiltä kammioissa. Jos tarkastelemme lähemmin tapaa, jolla saksalaisten intetään sen tehneen, valhe on kiistaton. Ensinnäkin, Zyklon-B on pelkkä ötököiden tappaja, jos aikuinen mies halutaan tappaa Zyklon-B -kaasulla, hänet pitää saada hengittämään sitä yli 20 tuntia. Saksalaiset käyttivät Zyklonia hävittääkseen luteita, jotka levittivät lavantautia leireillä. Ironista kyllä, mutta jos saksalaiset olisivat käyttäneet ENEMMÄN Zyklonia niin sitä enemmän juutalaisia olisi "pelastunut". Kuvat luisevista jutikoista eivät ole muita kuin kuvia lavantautitartunnan saaneista jutikoista, eivätkä suinkaan tietoisesti nälkiinnetyistä juutalaisista. J ärein pähkinä kuuden miljoonan myytin muuntamisesta todelliseksi oli ruumiiden puuttuminen, jotenka he punoivat krematorioselityksen. "Ihmeellisesti pelastautuneiden" mukaan kaasutettujen jutkujen varret poltettiin uuneissa. Höpönpöppöä. Jos aikuinen mies tuprutellaan uunissa, siitä saa sen verran tuhkaa, jolla täyttää kenkälaatikon äyräilleen. Kuusi miljoonaa kenkälaatikkoa? Puolet Euroopasta olisi ollut haudattuna tuhkaiseen takkiin! Muina näennäisinä "todisteina" pidetään leirien jäännöksiä, joista tunnetuin on Auschwitz. Kuitenkaan sodan aikaiset ilmakuvat eivät näytä kaasukammioita tai krematorioita. Sodan jälkeen leirit, jotka jäivät venäläisten sektorille, tehtiin sisäänpääsemättömiksi. Kymmenen vuotta myöhemmin ne aukaistiin ja niiden oletetut kaasukammiot polttouuneineen esiteltiin koko maailmalle. Kymmenen vuotta on jokseenkin pitkä aika mitattuna rakennustyössä. Myöhemmin mm. Fred Leuchterin mittavat testit osoittivat, että oletettujen kaasukammioiden jäänteistä ei löytynyt merkkejä Zyklon-B kaasusta.

Väärennös; Kuva on esittävinään natseja kiusaamassa juutalaisia. Kuvassa näkyviä "sarvilla"
varustettuja kypäriä saksalaiset eivät kuitenkaan käyttäneet toisen maailmansodan aikana

Anne Frankin päiväkirja saattaa näyttää realistiselta mutta on silkkaa fantasiaa. Kirja kertoo teini-ikäisen jutikkatytön tarinan, Anne Frankin, joka lymyili perheineen neljän muun jutikan kera saksalaisilta sotilailta Hollannissa erään talon takahuoneessa. Lymyily ei ollut kovin voitokasta, perhe pidätettiin ja siirrettiin leirille. Ainoastaan Otto Frank, Annen isä, "pelastui" ja väitti löytäneensä päiväkirjan Amsterdamissa sijainneesta piileskelykolostaan. Kuitenkin ruotsalainen Fria Ord lehti paljasti vuonna 1959, että jutikka- novellisti Meyer Levin haastoi Otto Frankin oikeuteen, koska ei ollut saanut tältä maksua tekemästään työstä. Kirjallinen tutkimus osoittaa selkeästi, ettei teini-ikäisen olisi ollut mahdollista kirjoittaa moista eeposta. Otto Frank pakotettiin maksamaan Levinille kirjoitustyöstä 50 000 dollaria, pennilleen saman summan, jonka hänen piti maksaa jo ensimmäisellä kerralla. Frank oli luvannut Levinille nuo 50 000 dollaria jos hän kirjottaisi päiväkirjaan dialogin joka näyttäisi siltä, että Anne olisi sen sepostanut. On myös muuta todistusaineistoa, joka osoittaa Anne Frankin päiväkirjan saduksi. Osa päiväkirjasta on kirjoitettu sellaisella kuulakärkikynällä, joka kehitettiin vasta sodan päätyttyä. Otto yritti, jutikoille ominaiseen tapaan, puhua itsensä irti sepittämällä kirjoittaneensa kirjan uudelleen, samalla hävittäen joitakin kappaleita. Näissä tuhotuissa kappaleissa hän väitti Annen kirjoittaneen joitakin vihantäytteisiä asioita äidistään ja Otto ei voinut sallia moisia kommentteja "murhatusta" vaimostaan. Valheita peittääkseen lisää valheita? Jo vain.

Joka tapauksessa holocaustin tyhjäksi tekemisen suurin ironia piilee siinä, että anti-kansallissosialistit tekivät huomattavimmat paljastukset. Ranskalainen historioitsija Paul Rassinier asui keskitysleireillä. Koska hän oli sosialisti ja "anti-natsi", holohöpön kieltäminen ei voinut mitenkään palvella hänen etujaan. Kuitenkin hän nimesi ensimmäisen holohöpö-kirjansa nimellä "Odysseuksen valheet", sillä matkailijat aina retkiltään palatessaan kertoivat paljon ennenkuulumattomia tarinoita. Hän käytti koko elämänsä tutkien "teloituskirjallisuutta" ja niiden kirjoittajien paikallistamiseen. Hän sai mm. jutikkakirjailija David Roussetin näyttämään ilveilijältä, tämä Rousset, ex-Buchenwaldin leirin vanki, kertoi kirjassaan "Toinen kuningaskunta" Buchenwaldin kaasukammioista. Mutta myös Rassinier oli ollut vangittuna Buchenwaldissa ja hän tiesi kertoa, ettei siellä ollut ainuttakaan kaasukammiota. Yli satasivuista tilastotietoa tarkkaan tutkimalla Rassinier veti johtopäätöksen, jonka mukaan toisen maailmansodan aikana menehtyneiden juutalaisten määrä ei voinut olla enempää kuin 1 200 000, tämän lukumäärän vahvisti myös modernin juutalaisuuden asiakirjakeskus Pariisista. Eräs juutalainen tilastotieteilijä, Paul Hildberg, on päätynyt niinkin tarkkaan lukuun kuin 896 892. Tästä kaikesta perustamatta Israel himoitsee hyvitystä kuudesta miljoonasta kuolleesta. Sekä Israel että Neuvostoliitto käyttivät teloituslegendoja poliittisiin ja taloudellisiin tavoitteisiinsa. Venäläiset halusivat pitää elossa uhkakuvan "natseista" ja Israelin motiivina kuuden miljoonan myytin maailmanlaajuiseen levittämiseen oli/on ehdasti bisnes. Holocaust on jo yli puoli vuosisataa ollut heidän kannattavin projektinsa, miljardeja sekeleitä Israelille tuoneen holocaust-hölynpölyn uskoisi jo turruttavan arkipäiväisemmänkin zog-zombien, mutta ei. Israel yrittää oikeuttaa saamisensa tasa-arvoisella määrällä kalmoja, Saksa onkin lannistettu maksamaan pysyvät tukimaksut Israelille. Mitenkä Saksa voi olla velvollinen maksamaan Israelille mitään sillä Israelin valtiota ei ollut edes olemassa ennen kuin vasta vuonna 1948, kolme vuotta sodan päättymisen jälkeen?!? Mutta mitäpä me näistä, kun jutikka hymyilee jonkun lompakko itkee. Ainoa asia mikä minua henkilökohtaisesti holocaustissa sieppaa on se, ettei se yksinkertaisesti ole totta... mutta kenties seuraavalla kerralla...